On viimein tunnustettava tosiasiat. Kiireideni vuoksi kirjoittelu niin, että tekstien välinen aika ei kasva järjettömän suureksi, on mahdotonta. Ja silloinkin, kun jostain aikaa löytyy, on tekstit tehtävä hätäisesti. Tämä näkyy siten väistämättä myös niiden sisäisessä ja ulkoisessa tasokkuudessa (siis, tarkemmin sanoen, tasokkuuden puutteessa).
Niinpä vetäydyn tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Jossain vaiheessa palaan, mutta en tiedä, koska. Aika näyttää.
maanantaina 27. huhtikuuta 2009
tiistaina 14. huhtikuuta 2009
Sodasta ja rauhasta
Itseltäni on jäänyt kokonaan huomaamatta että Suomen puolustusministeriö on viime päivinä julistanut sodan Venäjää vastaan. Lukekaa vaikka itse täältä.
Olipa hyvä että antifastisiset ystävämme muistivat kertoa tästä. Kyseisen komitean taustallahan häärivät dosentti Johan Bäckman ja Leena Hietanen, josta olen kirjoitellut aikaisemminkin. Hietasen teesit löytyvät Bäckmanin sivuilta ("Leena Hietasen räväkät vaalivideot"). Varsinkin Safkan sivuja kannattaa lueskella, jos on riemukkaan camp-huumorin ystävä. Bäckmanista on muuten mainittava sen verran että hänen kirjoituksensa tapaus Halla-ahosta oli hämmästyttävän asiallinen, hänen muihin juttuihinsa verrattuna.
Olipa hyvä että antifastisiset ystävämme muistivat kertoa tästä. Kyseisen komitean taustallahan häärivät dosentti Johan Bäckman ja Leena Hietanen, josta olen kirjoitellut aikaisemminkin. Hietasen teesit löytyvät Bäckmanin sivuilta ("Leena Hietasen räväkät vaalivideot"). Varsinkin Safkan sivuja kannattaa lueskella, jos on riemukkaan camp-huumorin ystävä. Bäckmanista on muuten mainittava sen verran että hänen kirjoituksensa tapaus Halla-ahosta oli hämmästyttävän asiallinen, hänen muihin juttuihinsa verrattuna.
torstaina 2. huhtikuuta 2009
Lapsista ja aikuisista
Pieni pala monikultturismin ihanuutta saatiin tänään lukea Aamulehdestä, kun Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Chebab Khodr ilmoitti pitävänsä kolmeatoista vuotta ”hyvänä avioistumisikänä” tytöille. Samalla hän muisteli vihkineensä itsekin yhden 14-vuotiaan avioliiton pyhään satamaan. Palauteryöppy oli melkoinen, ja myöhemmin iltapäivällä imaami kertoi muistaneensa tytön iän väärin; oikea ikä olikin 16. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä ja uusi lausunto täältä.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Joku voisi sanoa, että inhimillistähän se on jos muistaa väärin. Niinhän se toki on (vaikka selittelyn makua tuossakin on). Mutta se ei ole pointti. On sinänsä kokonaisuuden kannalta samantekevää, oliko naitu tyttö 14- vai 16-vuotias. Ongelma on Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamin asenne alkuperäisessä jutussa. Hänen mukaansa esimerkiksi ”avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana, jos laki sen sallii.” Ja vaikka hän myöhemmässä lausunnossaan vetää sanansa takaisin tyttöjen avioiän suhteen, on selvää että se johtuu vain ja ainoastaan palautteesta, ei siitä että hän itse katsoisi sen olevan moraalitonta. Päinvastoin: haastattelussa käy ilmi, että jos miehen ja alaikäisen tytön suhde on virallinen - siis jos he ovat avioliitossa - ei silloin Khodrin mukaan voida puhua alaikäisen hyväksikäytöstä vaikka seksuaalista kanssakäymistä tapahtuisikin. Lapsiin sekaantumista pidetään hänen mukaansa islamilaisessa maailmassa toki rikollisena – mutta ainoastaan avioliiton ulkopuolella!
Jonkun olisi kerrottava Khodrille että 11- tai 13-vuotiaan tytön kanssa avioituminen ei ole pelkkä lakikysymys. Kysymys on siitä että 13-vuotias lapsi, nuoremmista puhumattakaan, ei ole millään muotoa vielä kykenevä tekemään niin suuria itsenäisiä ratkaisuja joita avioliitto vaatii. Kysymys on siis moraalista ja (käytännössä tyttöjen) ihmisarvosta. Naittamalla alaikäisiä tyttöjä vanhemmille miehille loukataan törkeästi heidän oikeuttaan ajatella itsenäisesti, oikeutta tehdä omia valintoja ja elää omaa elämäänsä. Vaikka länsimaisessa kulttuurissakin on vielä tekemistä miesten ja naisten tasa-arvon suhteen, niin täällä ongelma sentään tiedostetaan ja pyritään kehittämään tilannetta.
Saapi nähdä mitä suvaitsevainen kansanosa tästä ajattelee. Hesari tuskin uutisoi koko juttua, mutta eiköhän YLE laita pystyyn jonkun keskusteluohjelman jossa suvaitsevaiset ihmiset nyökyttelevät keskenään että kyseessä oli yksittäistapaus.. oikea islam ei.. rauhanuskonto.. lestadiolaiset.. kolonialismi.. eurooppalaisten syyllisyys.. ja kauniiksi lopuksi Jaakko Hämeen-Anttila lainaa koraania ja kertoo sen jälkeen, kuinka islamilla ja kristinuskolla on yhteiset juuret ja kuinka oikeasti olemme samaa kulttuuria kaikki. Kumbaya.
Väkisinkin tässä muuten ajatukset päätyvät Jussi Halla-ahon syytteeseen ja sen perusteisiin..
Mitä tästä pitäisi ajatella? Joku voisi sanoa, että inhimillistähän se on jos muistaa väärin. Niinhän se toki on (vaikka selittelyn makua tuossakin on). Mutta se ei ole pointti. On sinänsä kokonaisuuden kannalta samantekevää, oliko naitu tyttö 14- vai 16-vuotias. Ongelma on Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamin asenne alkuperäisessä jutussa. Hänen mukaansa esimerkiksi ”avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana, jos laki sen sallii.” Ja vaikka hän myöhemmässä lausunnossaan vetää sanansa takaisin tyttöjen avioiän suhteen, on selvää että se johtuu vain ja ainoastaan palautteesta, ei siitä että hän itse katsoisi sen olevan moraalitonta. Päinvastoin: haastattelussa käy ilmi, että jos miehen ja alaikäisen tytön suhde on virallinen - siis jos he ovat avioliitossa - ei silloin Khodrin mukaan voida puhua alaikäisen hyväksikäytöstä vaikka seksuaalista kanssakäymistä tapahtuisikin. Lapsiin sekaantumista pidetään hänen mukaansa islamilaisessa maailmassa toki rikollisena – mutta ainoastaan avioliiton ulkopuolella!
Jonkun olisi kerrottava Khodrille että 11- tai 13-vuotiaan tytön kanssa avioituminen ei ole pelkkä lakikysymys. Kysymys on siitä että 13-vuotias lapsi, nuoremmista puhumattakaan, ei ole millään muotoa vielä kykenevä tekemään niin suuria itsenäisiä ratkaisuja joita avioliitto vaatii. Kysymys on siis moraalista ja (käytännössä tyttöjen) ihmisarvosta. Naittamalla alaikäisiä tyttöjä vanhemmille miehille loukataan törkeästi heidän oikeuttaan ajatella itsenäisesti, oikeutta tehdä omia valintoja ja elää omaa elämäänsä. Vaikka länsimaisessa kulttuurissakin on vielä tekemistä miesten ja naisten tasa-arvon suhteen, niin täällä ongelma sentään tiedostetaan ja pyritään kehittämään tilannetta.
Saapi nähdä mitä suvaitsevainen kansanosa tästä ajattelee. Hesari tuskin uutisoi koko juttua, mutta eiköhän YLE laita pystyyn jonkun keskusteluohjelman jossa suvaitsevaiset ihmiset nyökyttelevät keskenään että kyseessä oli yksittäistapaus.. oikea islam ei.. rauhanuskonto.. lestadiolaiset.. kolonialismi.. eurooppalaisten syyllisyys.. ja kauniiksi lopuksi Jaakko Hämeen-Anttila lainaa koraania ja kertoo sen jälkeen, kuinka islamilla ja kristinuskolla on yhteiset juuret ja kuinka oikeasti olemme samaa kulttuuria kaikki. Kumbaya.
Väkisinkin tässä muuten ajatukset päätyvät Jussi Halla-ahon syytteeseen ja sen perusteisiin..
perjantaina 27. maaliskuuta 2009
Punaisesta rististä
Taas on vettä virrannut Styx-joessa paljon sitten edellisen kirjoituksen. Jospa tällä kertaa pysyvämpi aktivoituminen onnistuisi. Jospa.
No, joka tapauksessa, toivottavasti kaikki ovat toipuneet Suuresta Rasisminvastaisesta Viikosta, jota juuri vietettiin. Erityisesti Suomen Punainen risti profiloitui kyseisessä kampanjassa näyttävällä Luovu ennakkoluuloistasi – tempauksellaan. En tiedä muuten miksi minulle tulee aina näistä suvaitsevaisuuskampanjoista mieleen kolmannen valtakunnan touhut. Sattumaa varmaan. Tarkoitan nyt tälläistakin lausetta, joka on poimittu suoraan SPR:n sivuilta:
Kai se on vaan omaa kypsymättömyyttä mutta tästä väärien mielipiteiden tuhoamisesta vaan syntyy mielikuva kirjarovioista jossa vaaralliset ajatukset tuhotaan..
No, tuo nyt on sinänsä pikku juttu, mutta viime aikoina olen huomannut että vastaavanlaisia ’pikku juttuja’ liittyy Punaisen ristin toimintaan aika tavalla. Jos nyt ajatellaan vaikkapa tätä rasisminvastaista viikkoa. Punaisen ristin sivuilta löytynyt tiedosto ”Mitä rasismi on?” tarjoaa mielenkiintoista luettavaa. Tai no, mielenkiintoista on varsinaisesti osio ”rasismin ilmenemismuodot”, ja erityisesti sen viimeinen virke. Näin siis oli kirjoitettu:
Käsitänkö siis oikein: Suomen punainen risti pitää rasismina sitä, että Suomen valtiollisissa vaaleissa saavat äänestää vain Suomen kansalaiset?
Jessus.
Jossain vaiheessa tuo kohta lopulta hävisi kyseisestä paperista, mutta lähes koko viikon se siinä ehti jököttämään.
Itse olen tottunut pitämään Punaista ristiä puolueettomana järjestönä, jonka työn arvokkuus tulee nimenomaan siitä, että se toimii ”lääkärinä eikä tuomarina”. Valitettavasti olen ollut väärässä. Punainen risti on läpeensä poliittinen järjestö, joka on sitoutunut monikultturismi-nimisen totalitaarisen ideologian luomiseen siinä kuin vaikkapa Ihmisoikeusliittokin. Muutamia esimerkkejä:
-joulukuussa Punaisen ristin pakolaisasiantuntija määritteli uutta maahanmuuttolakia vastustaneen, adressiin nimiä keränneen kansalaisliikkeen rasistiseksi. Hetkinen, siis lain vastustaminen on rasismia? Niinpä niin.
-niin ikään joulukuussa SPR otti poliittista kantaa Gazan konfliktiin valittamalla taistelun ”epäsuhdasta”, ”liiallisesta voimankäytöstä” ja muistutti osapuolia että iskut siviilikohteisiin eivät ole hyväksyttäviä. Tuota noin, enpä muista Punaisen ristin älähtäneen niiden kuukausia kestäneiden iskujen aikana ennen konfliktia, jolloin Hamas iski nimenomaan siviilikohteisiin ja aiheutti koko kriisin. Mutta toisaalta, ainahan monikulttuuriuskovaiset menevät Palestiinan konfliktissa Israelin vastustajien puolelle, joten eitämä avautuminen mikään yllätys ollut (linkki uutiseen ei valitettavasti toiminut)
-viime syksynä Punainen risti kampanjoi rypäleaseiden kieltämiseksi Suomessa. Sopii kysyä, mitä muuta tuollainen on kuin puolustuspoliittinen kannanotto? Vastustamalla Suomen varustautumista SPR valitsi puolensa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa (asettumalla vihreiden ja vasemmiston puolelle, luonnollisesti)
Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, ja kaikki kertovat yhtä ja samaa: Punainen risti ei ole puolueeton vaan läpeensä poliittinen järjestö, jonka kannanotot myötäilevät punavihreitä monikulttuuri- ja maailmankyläutopioita. Itse asiassa monikulttuurisuus mainitaan SPR:n sivuilla yhteisenä järjestön tärkeimmistä toiminnoista. Muistetaan silloin tämä: monikultturismi on totalitaarinen ideologia, jonka toteuttamiseksi sitä ajavat tahot ovat valmiit rajoittamaan kansalaisvapauksia, sananvapautta ja harjoittamaan muun muassa etnisyyteen perustuvaa (”positiivista”) syrjintää. Ajatus ”puolueettomasta Punaisesta rististä” voidaan totaalisesti unohtaa.
Tästä lähtien aion boikotoida Punaisen ristin kaikkia toimia, verenluovutusta mahdollisesti lukuun ottamatta.
No, joka tapauksessa, toivottavasti kaikki ovat toipuneet Suuresta Rasisminvastaisesta Viikosta, jota juuri vietettiin. Erityisesti Suomen Punainen risti profiloitui kyseisessä kampanjassa näyttävällä Luovu ennakkoluuloistasi – tempauksellaan. En tiedä muuten miksi minulle tulee aina näistä suvaitsevaisuuskampanjoista mieleen kolmannen valtakunnan touhut. Sattumaa varmaan. Tarkoitan nyt tälläistakin lausetta, joka on poimittu suoraan SPR:n sivuilta:
Ennakkoluulot kerätään yhteen ongelmajätteeksi ja tuhotaan kampanjan päätteeksi. Tuhoamistapoja voi olla erilaisia: silppurit, toimittaminen ongelmajätelaitokselle, yhteistyö paikallisen jätteiden kuljetusyhtiön kanssa tai polttaminen. Tärkeää on, että ennakkoluulojen luovuttajille tulee se
käsitys, että niistä todella luovutaan.
Kai se on vaan omaa kypsymättömyyttä mutta tästä väärien mielipiteiden tuhoamisesta vaan syntyy mielikuva kirjarovioista jossa vaaralliset ajatukset tuhotaan..
No, tuo nyt on sinänsä pikku juttu, mutta viime aikoina olen huomannut että vastaavanlaisia ’pikku juttuja’ liittyy Punaisen ristin toimintaan aika tavalla. Jos nyt ajatellaan vaikkapa tätä rasisminvastaista viikkoa. Punaisen ristin sivuilta löytynyt tiedosto ”Mitä rasismi on?” tarjoaa mielenkiintoista luettavaa. Tai no, mielenkiintoista on varsinaisesti osio ”rasismin ilmenemismuodot”, ja erityisesti sen viimeinen virke. Näin siis oli kirjoitettu:
P=personal (henkilökohtainen) Tämä taso koskettaa yksittäisen ihmisen henkilökohtaisia ajatuksia, tunteita, kokemuksia ja tekoja, myös ennakkoluuloja joita yksilöllä on ja joiden pohjalta hän toimii.
C=cultural
(kulttuuriin pohjautuva)
Kulttuurinen taso edustaa yleisesti hyväksyttyjä
arvoja ja normeja, jotka vahvistavat ja tukevat yksilön ajattelua ja toimintaa. Kielenkäyttö ja huumori toimivat voimakkaina välineinä stereotypioiden ja
ennakkoluulojen luomisessa ja ylläpitämisessä.
S=structural
(rakenteellinen)
Tämä taso kuvastaa rasismin institutionaalisia
ilmentymismuotoja. Rakenteellisella tasolla valtaapitävien ryhmien kontrolli vähemmistöryhmistä ilmenee erilaisina järjestelmäämme sisäänrakennettuina
käytäntöinä, jotka mahdollistavat epätasa-arvoisuuden jatkumisen. Esimerkiksi parlamentti- ja presidentinvaaleissa äänioikeutettuja ovat vain Suomen
kansalaiset.
Käsitänkö siis oikein: Suomen punainen risti pitää rasismina sitä, että Suomen valtiollisissa vaaleissa saavat äänestää vain Suomen kansalaiset?
Jessus.
Jossain vaiheessa tuo kohta lopulta hävisi kyseisestä paperista, mutta lähes koko viikon se siinä ehti jököttämään.
Itse olen tottunut pitämään Punaista ristiä puolueettomana järjestönä, jonka työn arvokkuus tulee nimenomaan siitä, että se toimii ”lääkärinä eikä tuomarina”. Valitettavasti olen ollut väärässä. Punainen risti on läpeensä poliittinen järjestö, joka on sitoutunut monikultturismi-nimisen totalitaarisen ideologian luomiseen siinä kuin vaikkapa Ihmisoikeusliittokin. Muutamia esimerkkejä:
-joulukuussa Punaisen ristin pakolaisasiantuntija määritteli uutta maahanmuuttolakia vastustaneen, adressiin nimiä keränneen kansalaisliikkeen rasistiseksi. Hetkinen, siis lain vastustaminen on rasismia? Niinpä niin.
-niin ikään joulukuussa SPR otti poliittista kantaa Gazan konfliktiin valittamalla taistelun ”epäsuhdasta”, ”liiallisesta voimankäytöstä” ja muistutti osapuolia että iskut siviilikohteisiin eivät ole hyväksyttäviä. Tuota noin, enpä muista Punaisen ristin älähtäneen niiden kuukausia kestäneiden iskujen aikana ennen konfliktia, jolloin Hamas iski nimenomaan siviilikohteisiin ja aiheutti koko kriisin. Mutta toisaalta, ainahan monikulttuuriuskovaiset menevät Palestiinan konfliktissa Israelin vastustajien puolelle, joten eitämä avautuminen mikään yllätys ollut (linkki uutiseen ei valitettavasti toiminut)
-viime syksynä Punainen risti kampanjoi rypäleaseiden kieltämiseksi Suomessa. Sopii kysyä, mitä muuta tuollainen on kuin puolustuspoliittinen kannanotto? Vastustamalla Suomen varustautumista SPR valitsi puolensa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa (asettumalla vihreiden ja vasemmiston puolelle, luonnollisesti)
Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, ja kaikki kertovat yhtä ja samaa: Punainen risti ei ole puolueeton vaan läpeensä poliittinen järjestö, jonka kannanotot myötäilevät punavihreitä monikulttuuri- ja maailmankyläutopioita. Itse asiassa monikulttuurisuus mainitaan SPR:n sivuilla yhteisenä järjestön tärkeimmistä toiminnoista. Muistetaan silloin tämä: monikultturismi on totalitaarinen ideologia, jonka toteuttamiseksi sitä ajavat tahot ovat valmiit rajoittamaan kansalaisvapauksia, sananvapautta ja harjoittamaan muun muassa etnisyyteen perustuvaa (”positiivista”) syrjintää. Ajatus ”puolueettomasta Punaisesta rististä” voidaan totaalisesti unohtaa.
Tästä lähtien aion boikotoida Punaisen ristin kaikkia toimia, verenluovutusta mahdollisesti lukuun ottamatta.
keskiviikkona 4. helmikuuta 2009
Vääristä mielipiteistä
Punainen YLE jatkaa ansiokkaasti monikultturismin linjalla. Uusi Suomi kertoo tapauksesta, kuinka YLEn Tampereen radion verkkosivuilla ollut kysely ”Mistä muukalaisviha johtuu” joutui sensuurin kynsiin.
Itse kyselyn alkuperäisistä vaihtoehdoista kuusi oli ns. valtaväestöä syyllistäviä ja vain yhtenä vaihtoehtona oletettiin (kohta 6), että syy on maahanmuuttajissa itsessään. Vaihtoehdot siis olivat:
1. Pelätään kaikkea, mikä ei ole tuttua
2. Ennakkoluulot kasvavat, kun niitä ruokitaan
3. Hiljaisesta hyväksynnästä
4. Kasvatuksesta ja lähipiiristä
5. Kateudesta
6. Huonoista kokemuksista
7. Joukossa tyhmyys tiivistyy
Ensinnäkin, nettikyselyt ovat sinänsä melko tyhjänpäiväisiä juttuja. Niiden antamaan kuvaan ihmisten mielipiteistä on aina suhtauduttava varauksella, ne voivat antaa yleistä suuntaa mielipiteistä mutta pomminvarmaa tietoa niiden kautta ei ole saatavissa. Lisäksi tässä tapauksessa jo lähtökohtaisesti kysymyksen asettelu on varsin typerä.
Se ei ole kuitenkaan tarinan ydin. Varsinainen ongelma on YLEn päätös muutaman tunnin kuluttua sensuroida kokonaan vaihtoehto 6. Näin sen jälkeen kun näytti siltä, että se saa aivan ylivoimaisen äänipotin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Syynä poistamiseen on kuulemma se, että äänestystä ”manipuloitiin”. Vastaavan ohjelmatoimittajan, Maaria Grönforsin, lausunto Tampereen Radion verkkosivuilla on kerrassaan tyhjentävä:
Ei sen kummempia selityksiä. Kysymys kuuluu yhä, millä perusteella manipulointia epäiltiin? Periaatteessa manipulointiin voisi viitata ainakin suuri äänimäärä samasta IP-osotteesta. Tästä ei kuitenkaan ollut ilmeisesti kyse, vaan Uuden Suomen jutussa tulee esiin koko järkyttävä totuus. Siinä Grönfors toteaa, että manipulointiepäilyn herätti vastausten suuri määrä – jopa kymmenkertainen määrä normaaliin verrattuna. "Uskomme, että vastausvaihtoehto oli linkitetty ulkopuoliselle sivustolle ja sitä kautta kyselyä on manipuloitu", Grönroos sanoi Uudelle Suomelle.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varmaan nauraa, ellei tilanne olisi suomalaisen tiedonvälityksen kannalta niin pelottava.
Jokainen maahanmuuttoon, maahanmuuttokriittisyyteen, monikulttuurisuuteen ym. aiheisiin tutustunut henkilö tietää, että nämä kysymykset kiinnostavat ihmisiä ja herättävät paljon keskustelua. Edes punavihreän aivopesukoulun käyneet Yleisradion toimittajat eivät ole niin tyhmiä etteivät tajuaisi tätä. Mikään ihme ei ole se, että YLEn gallup siis keräsi tällä kertaa poikkeuksellisen paljon kiinnostusta; pelkkä äänestysvilkkaus ei millään muotoa kelpaa todisteeksi manipulaatiosta. Ja mitä linkitykseen tulee, jos joku kertoo vaikkapa nettisivuillaan että ”tässä olisi linkki mielenkiintoiseen gallupiin, käykää äänestämässä” tms., on se mielestäni aika kaukana mistään manipuloinnista.
Summa summarum: YLE sensuroi oman kyselynsä, koska väärät mielipiteet näyttivät voittavan. Tekisi mieleni sanoa, että kyseessä on surkuhupaisa, tosielämän pahkasikahuumori, mutta valitettavasti tämä kaikki alkaa mennä jo orwellilaiseen suuntaan.
Ja joku vielä kysyy, miksi minä vastustan sähköistä äänestämistä…
Lisää aiheesta Hommaforumilla.
Itse kyselyn alkuperäisistä vaihtoehdoista kuusi oli ns. valtaväestöä syyllistäviä ja vain yhtenä vaihtoehtona oletettiin (kohta 6), että syy on maahanmuuttajissa itsessään. Vaihtoehdot siis olivat:
1. Pelätään kaikkea, mikä ei ole tuttua
2. Ennakkoluulot kasvavat, kun niitä ruokitaan
3. Hiljaisesta hyväksynnästä
4. Kasvatuksesta ja lähipiiristä
5. Kateudesta
6. Huonoista kokemuksista
7. Joukossa tyhmyys tiivistyy
Ensinnäkin, nettikyselyt ovat sinänsä melko tyhjänpäiväisiä juttuja. Niiden antamaan kuvaan ihmisten mielipiteistä on aina suhtauduttava varauksella, ne voivat antaa yleistä suuntaa mielipiteistä mutta pomminvarmaa tietoa niiden kautta ei ole saatavissa. Lisäksi tässä tapauksessa jo lähtökohtaisesti kysymyksen asettelu on varsin typerä.
Se ei ole kuitenkaan tarinan ydin. Varsinainen ongelma on YLEn päätös muutaman tunnin kuluttua sensuroida kokonaan vaihtoehto 6. Näin sen jälkeen kun näytti siltä, että se saa aivan ylivoimaisen äänipotin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Syynä poistamiseen on kuulemma se, että äänestystä ”manipuloitiin”. Vastaavan ohjelmatoimittajan, Maaria Grönforsin, lausunto Tampereen Radion verkkosivuilla on kerrassaan tyhjentävä:
Tampereen Radion nettisivuilla on päivittäin yleisökysymys. Tänään monikulttuurisuuspäivänä kysyimme: mistä muukalaisviha johtuu. Huomasimme nopeasti, että yksi vastausvaihtoehto joutui manipulaation kohteeksi. Tämän vuoksi poistimme kyseisen vaihtoehdon.
Ei sen kummempia selityksiä. Kysymys kuuluu yhä, millä perusteella manipulointia epäiltiin? Periaatteessa manipulointiin voisi viitata ainakin suuri äänimäärä samasta IP-osotteesta. Tästä ei kuitenkaan ollut ilmeisesti kyse, vaan Uuden Suomen jutussa tulee esiin koko järkyttävä totuus. Siinä Grönfors toteaa, että manipulointiepäilyn herätti vastausten suuri määrä – jopa kymmenkertainen määrä normaaliin verrattuna. "Uskomme, että vastausvaihtoehto oli linkitetty ulkopuoliselle sivustolle ja sitä kautta kyselyä on manipuloitu", Grönroos sanoi Uudelle Suomelle.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varmaan nauraa, ellei tilanne olisi suomalaisen tiedonvälityksen kannalta niin pelottava.
Jokainen maahanmuuttoon, maahanmuuttokriittisyyteen, monikulttuurisuuteen ym. aiheisiin tutustunut henkilö tietää, että nämä kysymykset kiinnostavat ihmisiä ja herättävät paljon keskustelua. Edes punavihreän aivopesukoulun käyneet Yleisradion toimittajat eivät ole niin tyhmiä etteivät tajuaisi tätä. Mikään ihme ei ole se, että YLEn gallup siis keräsi tällä kertaa poikkeuksellisen paljon kiinnostusta; pelkkä äänestysvilkkaus ei millään muotoa kelpaa todisteeksi manipulaatiosta. Ja mitä linkitykseen tulee, jos joku kertoo vaikkapa nettisivuillaan että ”tässä olisi linkki mielenkiintoiseen gallupiin, käykää äänestämässä” tms., on se mielestäni aika kaukana mistään manipuloinnista.
Summa summarum: YLE sensuroi oman kyselynsä, koska väärät mielipiteet näyttivät voittavan. Tekisi mieleni sanoa, että kyseessä on surkuhupaisa, tosielämän pahkasikahuumori, mutta valitettavasti tämä kaikki alkaa mennä jo orwellilaiseen suuntaan.
Ja joku vielä kysyy, miksi minä vastustan sähköistä äänestämistä…
Lisää aiheesta Hommaforumilla.
maanantaina 19. tammikuuta 2009
Ihmisoikeuksista
Taas kerran luvattoman pitkä aika viimeisestä kirjoitelmasta. Työkiireet eivät tunne armoa, mutta yritetään silti.
Mietiskelin tuossa taannoin käsitteiden olemusta. Erityisesti harmittelin miksi (laita)vasemmisto on tuhonnut niin monta hyvää ja arvokasta termiä omia tarkoitusperiä ajaessaan. Ajatellaan nyt vaikkapa sanaa ”kansanvalta”. Tämähän on periaatteessa erittäin hieno, arvokas käsite. Se on länsimaisen, demokraattisen järjestelmämme perusta, jonka tulisi herättää vain ja ainoastaan positiivisia tuntemuksia jokaisessa demokratiaan uskovassa henkilössä.
Valitettavasti näin ei ole. Vasemmisto on vuosikausia käyttänyt kansanvallan käsitettä niin tiuhaan tahtiin omia poliittisia tavoitteitaan ajaessaan, että ainakin meikäläiselle sanasta on tullut jo synonyymi vasemmistolaiselle ajattelulle ylipäätään. Irvokkaaksi tämän taas tekee se että vasemmiston poliittiset päämäärät, ainakin demareista vasemmalle, ovat tunnetusti kaikkea muuta kuin kansanvaltaisia. Tai toisin sanoen, kuinka moni mahtaa pitää esimerkiksi edesmenneitä Itä-Euroopan kansandemokratioita ns. kansan demokratioina? Siinäpä lisää käsiteakrobatiaa marxilaiseen tapaan. Ei ihme että esimerkiksi heinäkuussa vietettävästä kansanvallanpäivästä ei tullut koskaan hittiä. En minä ainakaan haluaisi osallistua sellaiseen juhlaan jonka nimen kuuleminen aiheuttaa ensimmäisenä reaktiona mielikuvan 1960- tai 70-lukujen ”Kansainvälistä” laulavasta mielenosoituskulkueesta joka koostuu a) tosissaan Neuvostoliiton etua ajaneista demokratian vihollisista ja b) hyväntahtoisista hölmöistä, jotka tietämättään ajoivat totalitarismia demokraattiseen länteen. Rauha, ystävyys, solidaarisuus? Joopa joo.
Vähän samanlainen tilanne on nykyään termillä ”ihmisoikeudet”. Periaatteessa ihan jees juttu, kannatettava asia, joka on kuitenkin kärsinyt täydellisen inflaation punavihreiden kaistapäiden ansiosta. Tarja Halosesta voisi sanoa tässä montakin sanaa mutta jääköön sanomatta. Puhutaan mieluimmin Ihmisoikeusliitosta.
Ihmisoikeusliitto on uusimpana kannanottonaan ilmaissut huolensa lestadiolaisten ehkäisykiellosta. Liitto aikoo tutkia, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Kotimaa-lehden juttu aiheesta on tässä.
Sinänsä en tunne lestadiolaisuuden oppeja ja käytäntöjä juurikaan, tunnen henkilökohtaisesti muutaman lestadiolaisen ja he ovat oikein mukavia, rehellisiä ja asiallisia tyyppejä. Ja vaikka punavihreät niin usein kauhistelevat lestadiolaisten vanhoillisuutta ja ahdasmielisyyttä niin tuntemani henkilöt ovat myös äärimmäisen huumorintajuisia ihmisiä. Oli miten oli, huomionarvoinen on jutun lopussa oleva Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouroksen kommentti:
Siis: uskonnon nimissä ei voida polkea yksilön ihmisoikeuksia. Niinpä. Ja kuitenkin joulukuussa liitto kertoi kantanaan, että se ei puolla poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kriminalisointia, siis käytännössä asettui puoltamaan uskonnollisia ympärileikkauksia. Melkoinen ristiriita vai mitä?
Ajatellaanpa asiaa tarkemmin. Lestadiolaistapauksessa kyseessä on kahden aikuisen ihmisen päätös siitä, käyttävätkö he ehkäisyä vai ei. Sitä tuskin kukaan pystyy kontrolloimaan – en ainakaan usko että lestadiolaisparien makuuhuoneisiin on asennettu kameroita joiden kautta seurakunnan vanhimmat pääsisivät valvomaan mitä siellä vällyjen välissä oikein tapahtuu. Voi olla että ongelmiakin on, mutta aikuiset ovat aikuisia ja vastaavat itse omista teoistaan. Ja tätä Ihmisoikeusliitto kauhistelee mahdollisena ihmisoikeuksien rikkomisena. Jos minulta kysytään, on paljon vakavampi ihmisoikeusrikkomus se, että alaikäisen lapsen fyysistä koskemattomuutta loukataan rituaalisella silpomisella. Se on todellinen tapaus par excellence jossa uskonnonvapauden nimissä poljetaan yksilön perusoikeuksia, tässä tapauksessa alaikäisen lapsen oikeutta omaan ruumiiseensa. Tällaisen touhun kriminalisointia ihmisoikeusliitto siis vastustaa.
Herää vain kysymys, miksi. No, vastaushan on päivänselvä jokaiselle joka on seurannut, minkälaista porukkaa ns. ihmisoikeuspiireissä pyörii. Siis tässä tapauksessa heidän logiikkansa on:
kristinusko = länsimaalaisuus = paha
islam = erilaisuus = monikulttuuri = hyvä
Nämä ihmisoikeuksista hurskastelevat tyypit etsivät vain tekosyitä päästäkseen länsimaisen kulttuurin, kansallisvaltioajattelun, yhtenäiskulttuurin, valkoisten heteromiesten ym. vihaamiensa asioiden kimppuun. Siis uudet sanat mutta vanhat kujeet. Siinä missä ennen puolustettiin totalitarismia ja vastustettiin demokratiaa ”rauhan” ja ”solidaarisuuden” avulla, on nykyään yhtenä avainsanana ”ihmisoikeudet”.
Hyi helvetti sanon minä.
Mietiskelin tuossa taannoin käsitteiden olemusta. Erityisesti harmittelin miksi (laita)vasemmisto on tuhonnut niin monta hyvää ja arvokasta termiä omia tarkoitusperiä ajaessaan. Ajatellaan nyt vaikkapa sanaa ”kansanvalta”. Tämähän on periaatteessa erittäin hieno, arvokas käsite. Se on länsimaisen, demokraattisen järjestelmämme perusta, jonka tulisi herättää vain ja ainoastaan positiivisia tuntemuksia jokaisessa demokratiaan uskovassa henkilössä.
Valitettavasti näin ei ole. Vasemmisto on vuosikausia käyttänyt kansanvallan käsitettä niin tiuhaan tahtiin omia poliittisia tavoitteitaan ajaessaan, että ainakin meikäläiselle sanasta on tullut jo synonyymi vasemmistolaiselle ajattelulle ylipäätään. Irvokkaaksi tämän taas tekee se että vasemmiston poliittiset päämäärät, ainakin demareista vasemmalle, ovat tunnetusti kaikkea muuta kuin kansanvaltaisia. Tai toisin sanoen, kuinka moni mahtaa pitää esimerkiksi edesmenneitä Itä-Euroopan kansandemokratioita ns. kansan demokratioina? Siinäpä lisää käsiteakrobatiaa marxilaiseen tapaan. Ei ihme että esimerkiksi heinäkuussa vietettävästä kansanvallanpäivästä ei tullut koskaan hittiä. En minä ainakaan haluaisi osallistua sellaiseen juhlaan jonka nimen kuuleminen aiheuttaa ensimmäisenä reaktiona mielikuvan 1960- tai 70-lukujen ”Kansainvälistä” laulavasta mielenosoituskulkueesta joka koostuu a) tosissaan Neuvostoliiton etua ajaneista demokratian vihollisista ja b) hyväntahtoisista hölmöistä, jotka tietämättään ajoivat totalitarismia demokraattiseen länteen. Rauha, ystävyys, solidaarisuus? Joopa joo.
Vähän samanlainen tilanne on nykyään termillä ”ihmisoikeudet”. Periaatteessa ihan jees juttu, kannatettava asia, joka on kuitenkin kärsinyt täydellisen inflaation punavihreiden kaistapäiden ansiosta. Tarja Halosesta voisi sanoa tässä montakin sanaa mutta jääköön sanomatta. Puhutaan mieluimmin Ihmisoikeusliitosta.
Ihmisoikeusliitto on uusimpana kannanottonaan ilmaissut huolensa lestadiolaisten ehkäisykiellosta. Liitto aikoo tutkia, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Kotimaa-lehden juttu aiheesta on tässä.
Sinänsä en tunne lestadiolaisuuden oppeja ja käytäntöjä juurikaan, tunnen henkilökohtaisesti muutaman lestadiolaisen ja he ovat oikein mukavia, rehellisiä ja asiallisia tyyppejä. Ja vaikka punavihreät niin usein kauhistelevat lestadiolaisten vanhoillisuutta ja ahdasmielisyyttä niin tuntemani henkilöt ovat myös äärimmäisen huumorintajuisia ihmisiä. Oli miten oli, huomionarvoinen on jutun lopussa oleva Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouroksen kommentti:
Kyseessä on uskonnollinen vähemmistö, joka on Suomessa erittäin arvostettu ja hyväksytty. Emme ole lähdössä missioon lestadiolaisuutta vastaan. Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, mutta sen nimissä ei voida polkea yksilölle taattuja ihmisoikeuksia.
Siis: uskonnon nimissä ei voida polkea yksilön ihmisoikeuksia. Niinpä. Ja kuitenkin joulukuussa liitto kertoi kantanaan, että se ei puolla poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kriminalisointia, siis käytännössä asettui puoltamaan uskonnollisia ympärileikkauksia. Melkoinen ristiriita vai mitä?
Ajatellaanpa asiaa tarkemmin. Lestadiolaistapauksessa kyseessä on kahden aikuisen ihmisen päätös siitä, käyttävätkö he ehkäisyä vai ei. Sitä tuskin kukaan pystyy kontrolloimaan – en ainakaan usko että lestadiolaisparien makuuhuoneisiin on asennettu kameroita joiden kautta seurakunnan vanhimmat pääsisivät valvomaan mitä siellä vällyjen välissä oikein tapahtuu. Voi olla että ongelmiakin on, mutta aikuiset ovat aikuisia ja vastaavat itse omista teoistaan. Ja tätä Ihmisoikeusliitto kauhistelee mahdollisena ihmisoikeuksien rikkomisena. Jos minulta kysytään, on paljon vakavampi ihmisoikeusrikkomus se, että alaikäisen lapsen fyysistä koskemattomuutta loukataan rituaalisella silpomisella. Se on todellinen tapaus par excellence jossa uskonnonvapauden nimissä poljetaan yksilön perusoikeuksia, tässä tapauksessa alaikäisen lapsen oikeutta omaan ruumiiseensa. Tällaisen touhun kriminalisointia ihmisoikeusliitto siis vastustaa.
Herää vain kysymys, miksi. No, vastaushan on päivänselvä jokaiselle joka on seurannut, minkälaista porukkaa ns. ihmisoikeuspiireissä pyörii. Siis tässä tapauksessa heidän logiikkansa on:
kristinusko = länsimaalaisuus = paha
islam = erilaisuus = monikulttuuri = hyvä
Nämä ihmisoikeuksista hurskastelevat tyypit etsivät vain tekosyitä päästäkseen länsimaisen kulttuurin, kansallisvaltioajattelun, yhtenäiskulttuurin, valkoisten heteromiesten ym. vihaamiensa asioiden kimppuun. Siis uudet sanat mutta vanhat kujeet. Siinä missä ennen puolustettiin totalitarismia ja vastustettiin demokratiaa ”rauhan” ja ”solidaarisuuden” avulla, on nykyään yhtenä avainsanana ”ihmisoikeudet”.
Hyi helvetti sanon minä.
tiistaina 16. joulukuuta 2008
Astrid Thorsista
Astrid Thors on kieltämättä yksi surkeimpia ministereitä joita elämäni varrelta muistan. Tai, itse asiassa, seurattuani politiikkaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti reilut 15 vuotta, en osaa sanoa yhtäkään ministeriä tältä ajalta jonka toimintaa ja kommentteja olisin pitänyt yhtä vastenmielisinä. Sokerina pohjalla hänen tuhoisassa politiikassaan on ollut esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi, joka toteutuessaan olisi ollut Euroopan liberaalein ja merkinnyt paitsi turvapaikanhakijoiden räjähdysmäistä kasvua, niin myös Suomen muuttumista turvapaikanhakijoiden portiksi koko Euroopan Unionin alueelle. Lakia on saatu - kiitos aktiivisten kansalaisten - vesitettyä siten, että edes pahimmat porsaanreiät poistuivat uudessa lakiesityksessä (esitys ei vieläkään ole kehuttava mutta sentään parempi kuin alkuperäinen vaihtoehto). Kuten tiedetään, on lain vastustus ollut niin laajaa, että muutamassa päivässä vastustajat ovat keränneet yli 20 000 nimeä verkkoadressiin. Sen voi vieläkin käydä allekirjoittamassa täällä. Suosittelen.
Kuten adressistakin voidaan päätellä, ei Thors ole kansalaisten keskuudessa kovinkaan suosittu ministeri. Ja minkä hän itse mahtaa arvella syyksi? YLEn aamu-tv:n haastattelussa, josta Uusi Suomi kirjoittaa, Astrid arvioi, että hänestä ei pidetä, koska hän on RUOTSINKIELINEN (!).
Uutista lukiessa ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Suomen hallituksissa on istunut ”aika” monta ruotsinkielistä ministeriä koko sodanjälkeisen ajan. Useimmat heistä ovat hoitaneet hommansa moitteettomasti, enkä vielä koskaan ole kuullut että heitä olisi kritisoitu heidän ruotsinkielisyydestään. Itse asiassa Thors taitaa olla pitkään aikaan ensimmäinen ruotsinkielinen ministeri joka ylipäätään herättää minkäänlaisia tunteita – tavallisesti RKP:n ministerit ovat olleet melko neutraaleja hahmoja, joista ei voimakkaita mielipiteitä ole lausuttu, puolesta eikä vastaan. Ainoa poikkeus tähän sääntöön taitaa olla Elisabeth Rehn, jonka ruotsinkielisyys ärsytti kansalaisia niin paljon että hän pääsi presidentinvaalien toiselle kierrokselle, häviten siinä niukasti Martti Ahtisaarelle.
Astrid Thorsin lausahdus on malliesimerkki suvaitsevaisen reaktiosta joutuessaan puolustuskannalle. Suvaitsevaisuus on tunnetusti asia, jonka oikeutusta ei tarvitse perustella järkiargumentein. Riittää että on Hyvän puolella pahaa vastaan. Siksi suvaitsevainen joutuu äärimmäisen harvoin puolustamaan väitteitään – koska vastustajat ovat rasisteja ja ahdasmielisiä fasisteja, ei heidän kanssaan tarvitse väitellä. Nyt on kuitenkin käynyt niin onnettomasti että väärinajattelijoita on niin paljon – nettiadressissa siis muutamassa päivässä 20 000 nimeä muusta palautteesta esimerkiksi eri verkkolehtien keskustelupalstalla puhumattakaan – että on pakko reagoida jotenkin.
Suvaitsevaisille asian tekee ikäväksi se, että kun he joutuvat perustelemaan mielipiteitään ns. järkisyin, he jäävät poikkeuksetta tappiolle. Näin on käynyt tässäkin tapauksessa. Ainoa selitys joka suvaitsevaiselle voi tällaisessa tilanteessa tulla mieleen on valtaväestön ahdasmielisyys ja ymmärtämättömyys. Rasistikortti esiin, jolloin vaikeisiin kysymyksiin ei tarvitse vastata.
Ehkäpä Astrid uskoo väitteisiinsä itsekin. Ehkä hän tosiaan ajattelee että esimerkiksi ne kymmenet tuhannet suomalaiset, jotka vastustivat adressin avulla hänen kaistapäistä politiikkaansa, inhoavat vain hänen ruotsinkielisyyttään. Kuten tiedetään, uskottelemalla itselleen tiettyä asiaa tarpeeksi kauan ja hartaasti alkaa ihminen lopulta uskomaan mihin tahansa, oli kyse kuinka mielipuolisesta ja totuudenvastaisesta väitteestä hyvänsä. Tätä kutsutaan itsepetokseksi. Olen varma että ainakin suvaitsevaisella kansanosalla kyseinen tekniikka on hallussa.
Kuten adressistakin voidaan päätellä, ei Thors ole kansalaisten keskuudessa kovinkaan suosittu ministeri. Ja minkä hän itse mahtaa arvella syyksi? YLEn aamu-tv:n haastattelussa, josta Uusi Suomi kirjoittaa, Astrid arvioi, että hänestä ei pidetä, koska hän on RUOTSINKIELINEN (!).
Uutista lukiessa ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Suomen hallituksissa on istunut ”aika” monta ruotsinkielistä ministeriä koko sodanjälkeisen ajan. Useimmat heistä ovat hoitaneet hommansa moitteettomasti, enkä vielä koskaan ole kuullut että heitä olisi kritisoitu heidän ruotsinkielisyydestään. Itse asiassa Thors taitaa olla pitkään aikaan ensimmäinen ruotsinkielinen ministeri joka ylipäätään herättää minkäänlaisia tunteita – tavallisesti RKP:n ministerit ovat olleet melko neutraaleja hahmoja, joista ei voimakkaita mielipiteitä ole lausuttu, puolesta eikä vastaan. Ainoa poikkeus tähän sääntöön taitaa olla Elisabeth Rehn, jonka ruotsinkielisyys ärsytti kansalaisia niin paljon että hän pääsi presidentinvaalien toiselle kierrokselle, häviten siinä niukasti Martti Ahtisaarelle.
Astrid Thorsin lausahdus on malliesimerkki suvaitsevaisen reaktiosta joutuessaan puolustuskannalle. Suvaitsevaisuus on tunnetusti asia, jonka oikeutusta ei tarvitse perustella järkiargumentein. Riittää että on Hyvän puolella pahaa vastaan. Siksi suvaitsevainen joutuu äärimmäisen harvoin puolustamaan väitteitään – koska vastustajat ovat rasisteja ja ahdasmielisiä fasisteja, ei heidän kanssaan tarvitse väitellä. Nyt on kuitenkin käynyt niin onnettomasti että väärinajattelijoita on niin paljon – nettiadressissa siis muutamassa päivässä 20 000 nimeä muusta palautteesta esimerkiksi eri verkkolehtien keskustelupalstalla puhumattakaan – että on pakko reagoida jotenkin.
Suvaitsevaisille asian tekee ikäväksi se, että kun he joutuvat perustelemaan mielipiteitään ns. järkisyin, he jäävät poikkeuksetta tappiolle. Näin on käynyt tässäkin tapauksessa. Ainoa selitys joka suvaitsevaiselle voi tällaisessa tilanteessa tulla mieleen on valtaväestön ahdasmielisyys ja ymmärtämättömyys. Rasistikortti esiin, jolloin vaikeisiin kysymyksiin ei tarvitse vastata.
Ehkäpä Astrid uskoo väitteisiinsä itsekin. Ehkä hän tosiaan ajattelee että esimerkiksi ne kymmenet tuhannet suomalaiset, jotka vastustivat adressin avulla hänen kaistapäistä politiikkaansa, inhoavat vain hänen ruotsinkielisyyttään. Kuten tiedetään, uskottelemalla itselleen tiettyä asiaa tarpeeksi kauan ja hartaasti alkaa ihminen lopulta uskomaan mihin tahansa, oli kyse kuinka mielipuolisesta ja totuudenvastaisesta väitteestä hyvänsä. Tätä kutsutaan itsepetokseksi. Olen varma että ainakin suvaitsevaisella kansanosalla kyseinen tekniikka on hallussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
